Flammie A Pirinen on github pages
Näissä on ehkä vanhan plokin kiinnostavin sisältö, kun totaalikieltäytyjällä on huomattavasti paljon aikaa niin sitä voi käyttää muun muassa kirjoitteluunkin. Vaikka paljon on tässäkin meuhkaamista niin on näitä ihan kiintoisa lukea jälkikäteen. Samaa ei voi niin sanoa aiemmasta sisällöstä tai myöhemmästä facebook-mekastuksesta.
Ensimmäinen ja ehkä viimeinen loma tällä lusimiskaudella. Ikääntymispäivä takana. Ehkä alkaa neljännesvuosisadan ikäkriisi tai jotain, on tapahtunut kauheuksia. Tein vakaan päätöksen kokeilla vielä tämän vuoden aikana jotain ihmissuhdepelisäätöä. Saa nyt nähdä mitä kaikkea tästäkin tulee. Tätä se alkoholittomuus vissiin teettää, saa sovinnaisesti hienoja ideoita ja mitä ikinä. Lomillakaan ei saa paperin mukaan käyttää alkoholia, ja minä sittennii toimin määräysten mukaisesti. Ehkä hurjinta ikinä, alkoholittomat synttärikestit ja kaikkea.
100 päivää ja yötä, vähän yli puolet.
Eipä muuta, kun että olisi vielä kiva tietää minne muutetaan ja milloin tai josko, kun tiettävästi Seutulaa ollaan ajamassa alas, mutta sekä vartijoilta että muilta vangeilta saa äärimmäisen ristiriitaista ja vaihtelevaa tietoa. Eilen oli boonuksena ylimääräinen erikoissiivous tarkastuksineen, normaalia tarkempi vieläpä (kertaluokkaa jääkaapin alla on vielä likaa, jatkakaa!), liekö kurinpalautusta vai enteilleekö muuttoa, kun ”ylimääräset” liinavaatteet meni palautettavaksi. hui hai.
Niin on. Kaikenmoinen uutuudenviehätys väen varmasti poistunut joten plokkailukin on jäänyt. Koska sille ei ole mitään perustetta, ei ole mitään sanottavaa. Plokkaus on siitä hämärää käyttäytymistä kun se ei noudata keskusteluvuorovaikutuksen yleisiä maksiimia, eli sitä, että sillä, joka on aina äänessä, on eniten tärkeää relevanttia sanottavaa, jonka ne, jotka ovat hiljaa haluavat kuulla. Jos tämä ei toteudu, on suomalaisessa yhteisöissä vuorovaikutus ahdistavaa kaikille osapuolille (so. se uhkaa sekä puhujan että kuulijoiden kasvoja, kuten sosiolingvisteistä järkevimmät tapaavat sanoa). Plokin säännöllinen ylläpitäminen vaatisi vahvempaa narsistista mielenhäiriötä kuin minulla on yleensä varaa ylläpitää, enkä keksi tekosyitä joiden nojalla kuitenkin tehdä niin (esim., mutta nämähän ovat vain julkisia muistiinpanoja itselle, eivät kommunikoi muille). Itsepetosta.
Frekventeimmät sanat paikallisessa kielenkäytössä ovat melko varmasti vittu ja tiätsä. Yleensä ne assosioitaisiin teinimmäksi kieleksi, nyt se ei tunnu oikealta. Tiätsä on outo välisana, se ei ole itselleni1 tai kavereilleni kovin tuttu, mutta muissa kielissä kuin suomessa käytän vastaavia.
Ehkä juuri vittujen takia, mutta myös ekassa kappaleessa viitatun maksiimin mukaan, keskustelu laitoksella on jouhevampaa eikä siihen liity sosiaalista angstia kuten yliopistolla usein. Sen lisäksi kai pitäisi siteerata yhteisötoimivuudesta tai yhteisöllisyydestä sinänsä (outoaoutoa) usein esiteltyä tutkimusta sopivista populaatioko’oista, mutten jaksa googlata esille. Vajaa sata on vielä sopiva tällaisella aikavälillä suunnilleen tuntea kaikki osanottajat, sen jälkeen inhimillinen käsityskyky tulee rajoihinsa. Lähtötilassa tietysti varsinainen tiimityöskentely on parhaimmillaan kahta henkeä pienemmissä ryhmissä, ja jos tekijöitä on jostain syystä enemmän on pyrkimys klikkiytyä tavoitteeseen pääsemiseksi toistuvasti. Joo.
Ei ollut tylsää tai kiireistä tänään. Rotan vuosi loppui ja kohta on TJ vain 100. Ensimmäinen RP-lomahakemus on täytetty ja ulkona on valkoista lunta.
##Date: Wed, 31 Dec 2008 08:58:26 GMT – Subject: At wench =?UTF-8?B?bmFuY3nigJlz?= harbour cafe
Come drink a drink, and drown your sorrows, all of you worries will be gone by tomorrow –Alestorm
On ensimmäinen juopottelun juhlapäivistä, jotka sattuvat selvälle kaudelle, joten on syytä pitää hiljainen hetki kaikelle sille menetetylle alkoholille, joka vuolaana virrannee pian pitkin helsingin katuja ja puistoja.
Tässä rangaistusjärjestelmässä on se outo puoli, että ne asiat, joista ollaan kaikkein tiukimpia, ovat minulle täysin irrelevantteja. Puhelimen menetystä en edes huomaisi, paitsi että on enemmän aikaa kaikelle, kun ei tarvitse kolmeen kertaan toistaa asioita jotka voi sanoa kerran meilitse. Ja meilin kirjoitus on nopeampaa, sen voi tehdä milloin oikeasti ehtii, ja siitä ja muistilappu. Puhelin on ehdottomasti huonoin keino mihinkään muuhun kommunikaatioon kuin satunnaiseen huuteluun: oon nyt baarissa, missä oot tuu tänne soita kun oot lähempänä niin sanon oonko vielä täällä vai toisessa baarissa okei moi. Hyvin monille muille puhelimen menetys on vissiin pahinta ikinä. Ja monet käyttänevätkin suurimman osan rahoistaan maksullisiin puhelinjuttuihin mitä laitoksella on. Siltikin on outoa että juuri arkikommunikaation katkontaa pidetään rangaistukselle liki yhtä olennaisena kuin päihteettömyyttä. Voe.
Uuden vuoden lupaus? Selvin päin ainakin puolet vuodesta ;-) Ei ihmissuhteille. Siedän kaikkia puolen vuotta. Vaihtoehtoja on rajattomasti \o/
Kieliasiaa? Uusivuosi sanana on aika kiehtova, adjektiivialkuinen yhdyssana, joka taipuu molemmista osista. Sen lisäksi jälkiosan konsonanttivartaloiset muodot tunkevat alkuosaan, jossa ne muuten ovat tavattomia; uunnavuonna ei vieläkään ole tavaton vaikka uunna on (vuonna ei). Molemmat ovat tietty t:s(i)-vaihteluisia. Uusi vuosi erikseen kirjoitettuna tarkoittaa koko vuotta, uusivuosi ensimmäistä päivää. On herttaisen yhden tekevää toivottaako uuttavuotta vai uutta vuotta, tai mitä ikinä kielinatsit miettivätkään yleensä.
Egészségedre (sano: [ägeeseegädrä], en muistanutkaan että eet ovat pitkiä. Mutta wikisanakirja sanoo joten sen on oltava totta.)!
Erilainen joulu! Sanottiin ainakin tusinan kertaa joka puolelta. Ynnätäänkös?
Voin tosiaankin nähdä miten tämä eroaa tyypillisestä joulusta؟
Olen myös kuullut usein kysyttävän, etteikö vankilassaolo hankaloittaisi työntekoa (vankilassa kysyttiin, emme toki odottaisi että ketään yliopistolla kiinnostaisi). Toki näin on, koska täällä töissä on vahva implisiittinen oletus että kiireisinä aikoina, noin 78 % vuodesta, töitä tehdään vähintään 11 tuntia päivässä ja viikonloppuisin myös. Entäs sitten, on myös kysymys. Se on myös vastauslauseke. Näissä töissä on se hyvä puoli, ettei oikeesti tarvitse tehdä, koska pätee Marge Simpsonin hyvä motto ja elämänohje, Aim low, aim so low that nobody will even care if you fail. Tokihan se etuoikeus, että saa tehdä töitä joista kellekään ei pitäisi olla mitään merkitystä (vai milloin viimeksi tarvitsit satasivuista tutkimusta tundranenetsin foo-verbin rektioista) on hankittu sillä työllä mikä opiskelussa parhauden tavoitteluun meni, ja sillä että tehdään sitten koulutukseen nähden alipalkattua mutta raskasta duunia, tai jotain sinne päin. 98 % akateemisesta tutkimuksesta on yleisesti ja yhteiskunnallisesti hyödyllistä vain siksi että on olemassa, konseptina joka osoittaa että yhteiskunnalla on varaa haaskata resursseja älylliseen leikkimiseen. Joillain aloilla kuulemma tekevät tutkimusta, jolla olisi konkreettista merkitystä joillekuille, mutta se on vain sattumanomaista hapatusta.
Joulun sähköpostisaldo oli ilahduttava, melko minimalistinen ottaen huomioon että monta päivää kuitenkin kului poissa. Suurin yksittäinen postin lähde olikin mielenkiintoinen keskustelu Unicode-organisaation postituslistalla, oikea uskonsota siitä pitäisikö kaikki japanilaisissa matkapuhelimissa esiintyvät tekstikuvakkeet, ns. emojit, koodata merkkeinä. Unicoden määritelmä siitä mikä on merkki ja mikä ei on lähinnä hasardi, ja perustuu alkujaan paljolti siihen mitä kansalliset standardijärjestöt ym. tahot ovat tohtineet esittää, joten missään ei voi olla mitään yhtenäistä linjaa mitä ei jo olisi rikottu. Mutta jos emoji-puoli voittaa, niin ainakin saamme vihdoin jo kauan kaivatun paskaläjä-symbolin, jonka lisäämisen kaikkiin näppäimistöihin toivon oleelliseksi.
Ja paljon muuta. Enää 132.560740741 päivää jäljellä.
Hauska linnakuva kuvattomassa, it’s funnay koska s’on totta. Klara vappen!
Yksi erityisen positiivisia puolia lusimisessa tähän maailman aikaan on, ettei tarvitse ottaa osaa ns. joulun viettoon, ei kärsiä stressiä lahjoista, ruuista, matkustelusta, sukulaisista tai muusta sen sellaisesta. Helsingissä on jo totuttuun tapaan pilkkomusta joulu, vettä sataa ja kadut tulvii räntäpaskaa, mutta siitäkään ei tarvitse kärsiä ja pihansiivousnakkinikin meni jo viime viikolle, joka oli lumeton jä räntäloskaton.
Yksi osa stressiä, mitä ei voi väistää, on toki pakollinen älytön työnseisaus, kun joulun aikaan ei pääse töihin lainkaan, tätä on ilmeisesti laitoksella (yliopiston) ennakoitu jo hyvin, että paikat on erityislukittu jo tänään. Positiivista on huomata, ettei avaimellani pääse esim. miestenvessaan, ja naistenvessa tunnetuista syistä on käyttökelvoton. Pitäneisi protestiksi urinoida käytävän nurkille ja roskiksiin. Ja tulostin on otettu pois käytöstä, en olisi halunnutkaan tulostaa tarvitsemiani papereita mukaan laitokselle (avovankilan), jotta voisin esim. tehdä töitäni siellä. Ja paikallinen unicafe on kiinni, joten jouduin jo viime viikolla kirjoittamaan a4-luiskan lupa-anomuksen käydä ylioppilas-aukion unicafessa.
Äärimmäisen tylsää ja flunssaista. Opin myös että sänkyä ei ole pedattu jos päiväpeite roikkuu vaan se pitää survoa patjan ja sängyn väliin. En myöskään siedä perustelemattomia sääntöjä joissa ei ole tolkkua. Sänky näyttää paljon siistimmältä jos päiväpeite roikkuu reunalta alas. Huhu kertoo että vääränmallinen petaustapa on itse asiassa kaikkien täys-ikäisten uroiden yhteistä yleissivistystä, elikkä armeijan käytäntö, joka siis olisi pitänyt jo tietää. Aika ironista.
Mutta siihen liittyvistä keskusteluista tuli mieleen, että määrittely Tämä ei ole mikään __, vaan vankila, myös muodossa Tämä on vankila, eikä mikään __ lienee suosituimpia ilmauksia tuolla, kun halutaan ns. perustella kaikenlaisia pointittomia käytänteitä ja byrokraattisia huuppeja. Tästä sivistyneenä meinasin käyttää WWW-Lemmietä ja suorittaa Language Log -tyylisen breakfast experimentin korpuslingvistiikassa, mutta se systeemi on susipaska ja hidas, joten en saa mitään aikaiseksi (joko kollokaattityökalu ei tue monisanaisia ilmauksia, tai sitten asetukset ovat liian sekavat). Pitäisi varmaan alkaa greppailla, mutta suomesta ei ole vielä mitään sopivia aineistoja missään mitenkään päin.
Itsehän olen tunnetusti idiootti, tai kuten nykyinen terminologia asian on hienostellut, apaattinen, jotenka en kieltäytymisestäni ole tiedottanut aseistakieltäytyjäliitolle tai muillekaan. En kuitenkaan yleisellä tasolla usko tai kiinnostu asioihin vaikuttamiseen, ja suurin osa aktiivijärjestöistä on vain ahdistavan naiiveja idealisteja. Aktivismiin liittyy myös poikkeuksetta spämmiä ja rahankalastelua jatkuvasti. Noh, AKL kalastelikin jotain lomakkeita Seutulan totaaleilta jo, joten käytin turhan ajan täyttämiseen, että olen parempi ihminen nyt. Ja nimeni on Internetissä! AKL:n sivuilla on tällainen totaalikieltäytyjälista spämmiä varten, mutta vielä hupaisampi on järjestön kansainvälisen version WRI:n prisoners for peace, jossa suomalaiset leirikoululaiset on niputettu samaan listaan armenian, eritrean, yhdysvaltojen ja muiden kolmannen maailman elinkautistaan istuvien sotavankien joukkoon.
Seuraavaksi aattelin kirjoittaa Halosen Tarjalle, että jos pitää muuttaa vielä jonnekin Keravalle niin se on ihan tyhmää.
Täysin irrelevanttina noottina, meidän tuvassa on nyt vissiin 3/7 totaaleja, ja seutulassa ainakin 6 / ~80. Aika hurjaa
Omaa vankilaanmenoani helpotti vahvasti, kun yleensäkin nyt elän sellaisen where ever you go, there you are -periaatteen mukaisesti (muuten ainoa käyttämäni motto, joka ei ole lähtöisin simpsoneista tai manowarilta). Kuten voi olettaa, seutulan solu on nyt jo kuin koti vain. Tämä on luonut varsin ennennäkemättömän leksikaalisen ongelman, kun on jo kolme astetta koteja, kodin (oma kerrostalo-huoneisto helsingin kalliossa) ja kotikodin (vanhempien koti joensuussa) lisäksi uusi asuinpaikka-koti. Kieleen pyrkii kotikoti := kallion asunto, mutta sitten kysymys kuuluukin, onko varhempi kotikoti kotikotikotikoti vai kotikotikoti? Eli duplikoituuko leksikaalistunut reduplikaatio vai voiko aiemman sanan triplikoida.
Ylipäätään kotiuden asteista puhuttaessa on muistettava, että suomen kielessä taitavan käyttäjän käsissä ei ole morfologista substantiivi–adjektiividistinktiota, sillä kaikki ns. substantiivit komparoituvat varsin luontevasti: Kallion asunto on vieläkin kodimpi kuin seutulan huone, mutta historiallisesti pätee että vanhempien koti ja oma kasvupaikka on kodein kaikista. Toisin on vielä syntaksin laita; syntaksissa adjektiivit esiintyvät NP-olioiden määritekentässä ketjuina, kun substantiivit muodostavat yhdyssanoja, jotenka useimmiten substantiivin käytöstä adjektiivin tavoin seuraa alkeellinen yhdyssanavirhe, näin ainakin vielä tänä päivänä, mutta kuka tietää kehittyykö kieli piankin sallivanpaan suuntaan.
Lisää leksikaalisia ongelmia! Sana laitos on sekä yleisen kielitieteen että että avovankilan nimityksenä. Perjantaikahveilta olin viemässä kuppia laitokselle, nyt tietysti vastasin valvontapuheluun olevani laitoksella, vastauksena tietysti suoraa huutoa :-D
Päänsisäinenä ideanahan tässä on itsellä selvästi kaksi eri lekseemiä, joilla vain sattuu olemaan sama ulkoasu, eli ovat sitten johtuneet kauaksi alkuperästään, vaikkeivät lopulta niin kovin. Ongelmallista on, ettei välittömästi tietenkään monellekaan tule mieleen kuin yksi, ja toden totta, ei kumpikaan yllämainituista. Samaan ongelman kirjoitin nimittäin jollekin turhalle internetin foorumille ylös jo foorumien harmaalla keskiajalla vuosituhannen taitteessa, silloin olin itse ajattelemassa sähkö- ja vesilaitoksia nuorena koululaisena, kun muut puhuivat yliopiston laitoksista. (Olin toki nuorenakin lähinnä muiden kuin vertaisteni seurassa, lähinnä.)
Koska aikataulut ovat toivottomat en vielä puhu kotiudesta ja retriplikaatiosta. Perjantaina oli vanginvartijoiden lakko joten meni työpäivä hukkaan, eikä tällä aikataululla muutenkaan mitään aikaansaada. Vanginvartijoiden työnseisauksessa oli mielenkiintoinen ongelma, josta ei kukaan oikein saanut lopullista mielipidettä mielestäni ilmaistua vakuuttavasti, toisaalta kun vastustettiin työpaikkojen sulkemista, mutta toisaalta siksi että vankilat ovat niin huonossa kunnossa ettei siellä voisi ihmisiä asuttaa, eikä korjata kannata. Mutta sitten taas jollei tilalle tule mitään pitäisi kuitenkin ahtaa kaikki olemassaoleviin laitoksiin, jotka eivät päinvastaisesta uutisoinnista huolimatta ole vajaita.
Seutulan moniongelmaisten kokoontumispaikasta (c.f. 45 minuuttia) päevee. Jos jotain pitää opituista asioista sanoa niin ainakin on reaalistunut se ymmärrys, että loputtoman pitkät vankeustuomiot selvästi eivät ole kenenkään kannalta hyvä ratkaisu. Syy miksi tämä asia, jonka pitäisi olla ilmeinen kaikille, on maininnan arvoinen, on huomio siitä, että yleensä kovin järkevät ystäväni naamakirjassa ovat liittyneet populistiseen ulinakannatusryhmään piljuuna ihmistä itä-suomen hovioikeutta vastaan. Ihmiset, jotka yleensä ymmärtävät yksioikoisen vankilatuomion turhuuden, kun tarpeeksi vahvaa punaista heilutellaan niin kyllä sitä sutena ulvotaan ilman mitään tajua mistä on kyse. Yllättävää ei liene että rikos on juuri sitä sorttia, että nimenomaan tasa-arvohaahot voivat muovata siitä ylitehokkaan lyömäaseen.
Se mitä vankilassa istuessa kyllä huomaa, että kun ei ole juuri virikkeitä tai tekemistä, ainakin tulee märehdittyä kaiken maailman ongelmat itse tykönänsä. Toki jos on myös tullut mokailtua kuten on usein mahdollista, myös se tulee sorteerattua siinä määrin kuin on mahdollista, mutta tokko useinkaan siten, että ensimmäistä vuotta seuraavina kahdeksana olisi paljoakaan enää edistymistä, kuten ilmeisestikin nämä facebook-itkupillit haluavat.
Meh, kuten englanniksi sanotaan. Pitäisi olla suomeksikin. Ehkä: Mäh. Enemmän kuin joku yhteiskunta-jutut ja etikka, kiinnostaa kyllä selvittää tätä päivärytmiä, se on toki seutula.netissä suurpiirteisesti, mutta oikeasti niin, että:
Jos tämä on normeerattu hyväksi ja terveelliseksi päivärytmiksi, miksi nyt väsyttää ja vatsa toimii yhtä huonosti kuin aina? Töitä ei saa mitenkään tehdyksi kahdeksassa tunnissa päivä eikä terveellinen rytmitetty ruokavalio paranna kehoa tai mieltä.
Feh.
Olisin vain kirjoittanut sanastosta, mutta unicafessa oli tarjolla lihapullia, joista on pakko sanoa vielä. 5,90 euroa. Annoskoko: 5 lihapullaa, eli yhdelle lihapyörykälle hinnaksi tulee pitkälti yli euron. Melko kallista, vai mitä. Ostaisitko sinä eurolla lihapullan? Näemmä ostat, sillä tämä rahoitetaan kuitenkin pääosin kelan tuista, koska opiskelijat maksavat lihapulla-annoksestaan 2,90, joten 3 euroa per opiskelija tulee yhteiskunnan maksettavaksi. Täysipainoinen lounas: 5 lihapullaa, enintään lasillinen mehunkaltaista juomaa, ja leipäviipale. Onneksipa parin tunnin päästä pääsee taas syömään kunnolla.
Ehkä totaaliajan hyödyllisin anti on kaikenlainen vuorovaikuttaminen muiden ihmisten kanssa, tässä vaiheessa tuskin ketään yllättää että mielekkäitä ja älyllisiä keskusteluja lähinnä tulee siis vastaan seutulassa, eikä Unicafe Oliviassa, jossa taas pöydässäni istuva joukkio halusi kuuluttaa koko pöytäkunnalle Idolsin ja BB:n mielenkiintoisia mutta värikkäitä tapahtumia viime viikolta.
Asiaan, en siis selittele spesifisyyksiä mistään koska se olisi lähinnä aiheetonta, eivätkä rangaistusjärjestelmien etiikka tai muutkaan tavalliset puheenaiheet ole erikoista alaani. Huomioin siis taas lähinnä sanoja. Mukavin uusista vanhoista tuttavuuksista on konna, jolla lähinnä viitataan yleisesti vankeihin, tai laajemminkin, mutta kiinostavaa on, kun muutoinhan se kielenkäytöstä on melkein täysin jäänyt pois, joten se on taas kuultuna varsin sävykäs sana. Luovempiin erikoistumiin kuuluvat kivitalo joka vissiinkin on suljettuja vankiloita tarkoittava yleensäkin, mutta ainakin sörkkaa tarkoittava. Sitten kuulemma kumiluoti viittaa ainakin jossain puheessa totaaleihin, mutten ole itse todistanut esiintymääkään vielä.
War on terror on sitten loistava ajantappoase, fluxxin, carcassonnen, gloomin ja muiden ohella, alkaa melkein olla niin, että enemmän aika pitkäksi kävi siviilissä kuin istuessa, mutta sellaista on. Hiljaisuus paikalla vain tulee ikävästi yhdeltätoista tai ehkä kymmeneltä, aina ei ehdi kaikkea. Esim. lukea tai tehdä töitä.
Säännöllinen rytmi, hyvät elintavat, vaikuttaa ainakin siltä ettei tämä ole sen enempää terveellisempää kuin anna aikaa edes siihen työhön mitä yliopistolla kuuluisi tehdä. Ei siis ihme että organisoimatonkin aikataulu arkena hajoilee totaalisesti :-D
Enää 158.368657407 päivää jäljellä
Helsingin talvi on näemmä ohi. Vaikuttaa yhtä hyvältä kuin mikä tahansa ajalta katsoa mitä muuta seutulassa tehdään. Varmasti kaikkein ongelmallisinta on, että kaikki on täysin ongelmatonta. Eilenkin olin hiuksia pesemässä tupatarkastuksen aikaan, ja jopa yritin ehtiä ajoissa paikalle mutta myöhästyin silti. Kun kuitenkin ehdin perille niin ketään ei edes kiinnostanut. Paljon helpompi asennoitua olisi sellaiseen sadistiseen asenteeseen että kaikista virheistä tulee sanktiota, esimerkiksi olisi voinut jäädä ilman jälkiruokasuklaavanukasta tuosta.
Muutenkaan ei ole mitään sanottavaa. Vapaa-ajan ohjelma on kaikkineenkin varsin tutunomaista, totaalit pelaavat nörttipelejä carcassonnesta gloomiin, ja muuten voi pelata korttia, tai bilistä, jos osaisi, tai jopa katsoa tv:tä, jos sieltä vieläkään tulisi jotain. Sitten on ruokaa, paljon hyvää ruokaa joka välissä. Ja kaffia.
Aika vähän on protestihenkeä tuossa leirissä, että sikäli ymmärrän toveria, kun haki takaisin sörkan vankilaan (kivitaloon, kuten paikallisessa sosiolektissä sanotaan). Tuo sosiolekti on jännä juttu. Tai ei oikeastaan, vähän on leksikko karttunut. Hämmentävämpää on että virkakielestä olen jo kahdesti missannut sanan huollettava merkityksen. Kysymykseen onko huollettavia? ei voi vastata joo, tv:ni hajosi juuri. Kuten virkailija toimistossa1 selvitti, se tarkoittaa lapsia, lapsia pitää huoltaa. Naurahdin.
1 Toimisto on sanana kuitenkin melko voimakas avovankilaympäristössä, se on paikka jossa kaikki byrokratia tapahtuu, jonne kokoonnutaan tupatarkastuksiin, ja jonne big brothermaiset kuulutukset aina hätyyttelevät ihmisiä asioiltaan. Sieltä saa myös palkan, postit, lääkkeet jne. Ainii, ja jos tulee vierailemaan lauantaina tai sunnuntaina 12–14 saa tulla paikalle toimiston läpi.
Aattelin versustella millaista seutulassa on. Vastavertailukohtana voisi olla tyypillistä yliopisto-opiskelijaelämää. Aletaan ruuasta; seutulassa syödään niin paljon kuin jaksaa, ruoka on perushyvää kotiruokaa, yleensä on yksi ruokalaji, salaatit, leipiä ja sämpylöitä, joskus hedelmiä, jäätelöitä tai kiisseleitä. Unicafessa syödään yksi pieni kauhallinen mautonta suljua, enintään yksi lasillinen juomaa ja leipää sekä salaattia. Unicafe-lounaan hinta on 5,90, vankilassa pärjää muutamalla eurolla. Opiskelijahinta unicafessa on toki kolmisen euroa(?), mutta vankilassa opiskelija jää voiton puolelle. Vankilan ruokalassa ruokitaan sata vankia puolessa tunnissa, Unicafe Oliviassa parikymmentä humanistia poukkoilee päättömästi 20 minuuttia absurdin kaoottisesti organisoidun linjaston ympäri pikkugamman muotoisia reittejä. Ja tämä poukkoilu on vasta jonotusta syömään. Ruokapöydässä yliopistolaiselta on turha kuvitella kuulevansa peruskohteliaisuuksia kuten sopiiko tähän istua, ryysitään siihen vaikka toisten vaatteiden ja reppujen päälle. Jota seuraa absurdi kommunikoinnin ja kontaktin välttely.
Avovankilan soluasuntoa voisi luonnehtia tilavaksi. Ainakin se on isompi kuin Turun YO-kylän soluyksiöt tai Rautalammintien yksiöt täälläpäin. Keittiökin on ihan tasokas, aina siisti ja kunnossa, toki osittain pakosta, viikottain melkein tarkastetaan nimittäin, mutta aiheellinen kysymys lienee taasenkin, että aina on oltava pakko sillä ihmiset ovat tyhmiä ja lyhytkatseisia sinänsä.
Avovankilan patterit toimivat, täällä työpaikalla on saatanan kylmä, vessa suunnilleen jäässä ja mitä ikinä. Melkein voisi lähteä kesken työpäivän pois. Tämäpä tänään, lisää joku päivä vähäisemmässä kiireessä ja pakkasessa.
Plokin pitämiseen ei ole mitään järjellistä syytä. On totta että se on foorumeita ja kahvipöytäkeskusteluja parempi paikka, keskusteluyhteyisö on oma ja paras mahdollinen. Ensisijainen ongelma siinä on se, ettei ole syytä saarnata, koska silloin tulee saarnanneeksi kuorolle. Toisaalta se käy turhasta ajantappoaseesta, kaikki nyökyttelevät hymistellen ilman mitään positiivista tulosta. Ei ole mielipidevaikuttamisen väline.
Annettujen käskyjen hyväksyminen sinänsä, varsinkin perusteettomien käskujen, on varma keino päätyä kompromissiin, joka ei tyydytä ainoatakaan osapuolta. Rajoittavien sääntöjen keksiminen oletettujen käyttäytymisnormien perusteella on kaikilta pois, huonoa yhteiskuntarakennetta ylläpitävä voima. Jos olisi yksikin konkreettinen instanssi ongelmasta, jonka sääntö ratkaisee, se on jo hyödyllinen sääntö. Sääntö joka ratkaisee keksittyjä ongelmia?
Asioista puhuminen jos joko-tai on linjalta että joustetaan periaatteista ilman konkreettista syytä, tai ei tulla kuulluiksi. Kaikki johtaa kuitenkin siihen, että ainoa ratkaisu on havaita, että yhteisö ei ole yhtenäinen, tai on, muttet sinä siihen kuulu. No, sen nyt jo tiesi ennalta, siitähän lähdettiin liikkeelle. Ohikiitävä tunne siitä että jokin olisi voinut olla paremmin, aikuistumista lienee jo ennen alkujaan sopeutua siihen ettei ole.
Ihmisten plokien kohdeyleisönä on lähinnä kirjoittaja itse, joka yrittää esittää jotain, modernia sosiaalisuutta jolle ei ole kuulijaa :-D
##Date: Wed, 19 Nov 2008 10:20:03 GMT – Subject: rakas =?UTF-8?B?cMOkaXbDpGtpcmphLA==?=
Tänään toisena työkoneena ja versionhallintana käytettävä verkkopalvelin on rikki. Ja joka tapauksessa, voisihan tästä kirjoittelusta tehdä säännöllisen huvin kun aikaa kerran on.
Eilispäivien plokien jälkeen pitänee ajatella, että ne jotka eivät ole kanssani väitelleet tuhansia kertoja eivät ehkä osaa tajuta kriittistä näkökulmaa vastavoimiani kohtaan. Feministit, setalaiset ynnä muut tasa-arvohaahothan eivät ole vastustettavissa suurimmin määrin siksi, että ne olisivat väärässä, vaan siksi, että ne tietävät jotain oikein, mutta ottamalla asian esiin aina väärässä yhteydessä, väärällä tavalla, onnistuvat poikkeuksetta tuhoamaan jo saavutetut edut ja trivialisoimaan koko asian taas vuosiksi ja vuosiksi.
Jos otetaan esimerkki tästä läheltä, lingvistiikasta (vihdoin taas lingvistiikkaa), ammattinimikkeisiin liittyvä itkuvinkukohtaus viimevuosina. Siis tämä, ettei saa sanoa naislääkäri, koska se sortaa naistaa, eikä lääkärismies, koska se sortaa naista, jne. On kuulemma tehty tutkimusta, että sukupuolitetut nimikkeet johtavat ihmisten ajatuksen joskus, ehkä jopa yli 50 % ajasta, implisiittisesti väärään lähtöoletukseen. Ehkä, ehkä jopa usein on näin. Mutta entäpä kun engelbergit julkaisevat joka lehden sivuilla asialistaa, että enää ei saa sanoa näin taikka noin? Siitä lähtien liki 100 % ajasta, 100 % ihmisistä eksplisiittisesti ajattelevat kaikkea sukupuolitettuna (”lakimies,… eikun niin ei saanutkaan sanoa, mitäs minä keksisin, lakihenkilö, onkohan se nyt mies vaieivoiei…”). Kunnon loikka väärään suuntaan jota ei voi korjata ehkä enää ollenkaan, koska väkivalloin sukupuolittaminen on stigmatisoitu virkakieleen iäksi. Ja tämä on yleispätevä ongelma kaikessa tasa-aivoihmisten häsläämisessä, otetaan epäongelmia, ruvetaan tuulettamaan niitä likapyykin tavoin kaikkialla, ja kappas, nyt kaikilla on ongelma jota kellään ei ollut ollut.
Arvatkaapa, kun on loputtomasti aikaa itsensä kanssa ja ehtii ajatella kaikki maailman asiat joka päivä. Alkaa muistaa miksi siviilissä kalja maistuu. Noh, sota wc-tilojen eteisen lavuaarin käyttöoikeuksista ei ota laantuakseen. Yllättävää kyllä pelikentälle on ilmoitettu myös rationaalisia ja järkeviä ehdotuksia :-o
Ajattelin ryhtyä feministiksi, siis asettaa kysymyksiä joille ei ole perusteita eikä edes syytä olettaa järkeä, mutta koska maailma on tunnetusti aina subjektiivista, joten otetaan sellainen lähtökohta hatusta yrittämättäkään mitään muuta. Miksi tälle yhteisölle asiat ovat näin vaikeita? Johtuuko se siitä että tässä yhteisössä on XX-kromosomi-olioita? Loogisesti aukottomalla päätelyllä toteamme, että ilman heitä ei tätäkään ongelmaa olisi (todistus jätetään lukijalle kotitehtäväksi). Sitä sietää pohtia.
Ongelma ratkeaa kun siirrytään metsätaloon ja henkilökunnalla ja opiskelijoilla on eri WC:t? Ei seuraa. Lisäksi henkilökunnan etäännyttäminen opiskelijoista on haitallista, yliopistossa niiden pitäisi olla liki samaa joukkoa, on vain käytännössä hyödyllistä varsinkin rajallisesti työllistävillä aloilla että opiskelijat kuuluvat tieteen parissa työtä tekevään yhteisöön jo opiskeluaikoina.
Jännittäviä aikoja. Ja tämä ikivanha php-skripti on aika ankea oikeaan plokikirjoitteluun :-)
Viikko kohta Helsingin avovankilan vantaan osastossa (tuttavallisesti Heva/Vaos) on takana. Uskomattoman hieno ja leppoisa oleskelupaikka sanoisin. Säännölliset ja moninaiset ja varsin runsaat ruokailut, nukkuma-ajat ja herätykset, paljon aikaa lukea. Ja mukavia ja kohteliaita ihmisiä.
Mukavia ihmisiä. Samaa ei voi sanoa Helsingin yliopiston ihmisistä: ensimmäinen asia töihin päästessä tulee vastaan, on, että joku on sitten blokannut uroiden pääsyn tiskialtaalle. Niin, miesten pitäisi ravata tuplamatka pesemässä tiskiä ja hakemassa kahvivettä. Tämä, koska ns. keittiöallas on naisten WC:n eteisessä. Siis jotakuta mieleltään ilmeisen tasapainotonta naista ilmeisesti pelottaa törmätä siittimellisiin olioihin poistuessaan WC:stä, tai käsiä pestessä (pelottaa kuvitellakin miten mokoma säälittävä yksilö muita arkielämän asioita pystyy hoitamaan, jos pystyy), todennäköisesti tällaisia älyvapaita henkilöitä on satojen henkilöiden työyhteisössä noin yksi kappale, ja hänellä on valta pompottaa kaikkia yhteisön miehiä. Esim. sen sijaan että tämä yksi nainen kävisi sen tuplamatkan päässä olevassa toisessa WC-tilassa, jossa on lukot sekä käsienpesupisteelle että WC-tiloihin. Toki, naisella on aina lupa huutaa please somebody think of the children, ”tasa”-arvon nimissä nainen on aina oikeassa. Katsotaanko sitten miesten WC-tiloihin? Eteinen on yleisen kulkureitin varrella. Naissiivoojaan törmää joka toinen kerta asioidessaan. Blokataan molemmat? Ei, tasa-arvohan kohtuudessa koskee vain naisia.
Noh, ylipäätään vituttaa ja hävettää olla työyhteisössä, jossa jo 1900-luvulla vanhentuneet sukupuoli- ja siveellisyyskäsitykset pidetään voimassa vaikka sitten mahtikäskyllä. Kyllä kyllä, älyllistä eliittiä joo, harmi että sekä asenteissa että älyssä kouluttamattomat sekä pikkulapset ajavat ohi.
Huh, tänään olen maltillinen, en lähettänyt tätä ainejärjestön listalle vastineeksi uhkaviestille vaan vain plokiin.
